Heinäkuun viimeisellä viikolla oli lupausten lunastuksen aika. Kevättalvella luvattiin yhdessä rouvan kanssa pikkujätkälle, että jos saksan numero nousee, niin matkustamme kesällä Muncheniin. Ja niinpä kevättodistuksessa komeili uusi parempi numero. Munchenissä on niin paljon nähtävää, ettei kaikkia turistikohteita ehdi millään kiertää viikossa. Pari linnaa kävimme katsomassa ja kyllä "Prinsessa Ruususen"-linna eli Schloss Neuschwanstein oli mykistävä. Koko päivä siinä meni mutta linna oli näkemisen arvoinen. Ja kun Munchenissä oltiin niin kävimme Marienplatzilla sijaitsevassa Hofbräuhausissa juomassa yhdet massit. Muutama hetki siinä vierähti, että sain litran tuopin sisällön nieltyä. Suurkaupungissa on paljon ihmisiä, siis ihan joka paikassa mutta ihmiset ovat huomaavaisia ja kohteliaita. Lapset olivat vanhempiensa kanssa ravintoloissa ja oluttuvissa, niin meilläkin. Merkittävää oli huomata, ettei iltaisinkaan näkynyt humalaisia ihmisiä vaan paljon perheitä illastamassa ja kävelykadun liikkeissä ostoksilla. Ja ne ostoskeskukset! Matkailu avartaa ja nyt oli helppo kulkea nuorten perässä ja luottaa siihen, että he tietävät missä ollaan ja minne mennään. 

Elokuu alkoi töiden merkeissä ja tuli tehtyä muutama isompi hitsausurakka.Koulutkin alkoivat ja pikkujätkän siirtyi yläkouluun. Meillä on siis viimeinenkin lapsi teini-iän kynnyksellä. Pari viimeistä viikkoa ovat olleet täynnä huolta ja murhetta, ensin pyhä birmakollimme Nemppa sairastui vakavasti ja joutui leikkaukseen ja vajaa viikko siitä, pikkujätkälle kävi koulussa tapaturma ja pikkujätkä leikattiin tapahtumarikkaiden vaiheittain jälkeen keskussairaalassa. Molemmat, sekä kissa että lapsi, ovat toipumaan päin.

Yleiskuva